25.9 Yksilöiden ja ryhmien johtaminen
Heips!
Tänään luennon aiheena oli yksilöiden ja ryhmien johtaminen. Kävimme aihetta läpi organisaatioiden, ryhmien ja yksilön johtamisen näkökulmista.
Organisaatioista mieleen jäi se, ettei niitä ole olemassa ilman sääntöjä ja yksilöitä. Ryhmien johtamisessa on siis huomioitava yksilöiden rooleja ja arvomaailmoja, sekä tehtävä selväksi ryhmän tarkoitus ja tavoite. Ryhmän jäsenten on tiedettävä, mitä he tekevät, millä aikataululla ja kenen kanssa. Ilman näitä edellytyksiä ryhmä ei toimi. Tosielämän esimerkki tästä oli johdantokurssin ideointitehtävä, jossa tarkoituksena oli tehdä innovatiivinen bisnesidea tietyillä ehdoilla. Meille oli epäselvää, miksi tehtävä tehdään ja mitä siitä olisi tarkoitus oppia, joten motivaatio ja tehtävän teko jäivät puolitiehen.
Lisäksi luennolla puhuttiin, kuinka dynaamisessa ryhmässä jokainen saa toteuttaa omaa ns. luonnollista rooliaan (Belbin: tiimiroolit), mikä myös lisää ryhmän sisäistä kommunikaatiota. Mielestäni oli mielenkiintoista, että ryhmä toimii parhaiten, kun siinä on useita eri rooleja omaavia ihmisiä. Oma luonnollinen roolini ryhmässä on johtaja tai diplomaatti, ja tiedän toimivani näissä tehtävissä parhaiten. Oppimispäiväkirjan muut kirjoittajat identifioituvat mm. tekijäksi ja koordinaattoriksi. Yhteistyön pitäisi siis toimia melko hyvin, ja niinhän se toimiikin.
Päivän vieraana oli Fennian Service Manager Patrick Kasurinen. Kasurinen piti innostavan esityksen valmentavasta johtamisesta. Hänen johtamistyylinsä on hänen sanojensa mukaan "modernia johtamista vuorovaikutuksen kautta" ja puheessaan hän korostikin vahvasti kommunikaatiota. Hänen mielestään ihmiset tekevät työtään tehokkaasti ja tyytyväisenä, jos he saavat tehdä sitä, mitä haluavat. Tällöin johtajan tehtäväksi jää kehittämistyö ja viestintä. Kasurisen mielestä esimiehen tärkein tehtävä on nähdä isompi kokonaisuus. Itse ajattelen, että tällainen johtamistyyli on melko edistyksellinen, eikä ehkä toimi kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi opiskelijana on vaikea päästä tekemään työtä, jota oikeasti haluaa tehdä, ja monissa yrityksissä esimiehellä on paljon käytännön tehtäviä, jotka vievät aikaa siltä elintärkeältä kommunikaatiolta. Ymmärrän kuitenkin pointin; kun työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita ja saavat tehdä haluamaansa tehtävää, esimies huolehtii kokonaisuudesta ja kommunikaatiosta, ja kaikki toimii mukavasti. Eikö kuulosta aika hyvältä?
Kiitos että jaksoit lukea! :)
Susanna
Tänään luennon aiheena oli yksilöiden ja ryhmien johtaminen. Kävimme aihetta läpi organisaatioiden, ryhmien ja yksilön johtamisen näkökulmista.
Organisaatioista mieleen jäi se, ettei niitä ole olemassa ilman sääntöjä ja yksilöitä. Ryhmien johtamisessa on siis huomioitava yksilöiden rooleja ja arvomaailmoja, sekä tehtävä selväksi ryhmän tarkoitus ja tavoite. Ryhmän jäsenten on tiedettävä, mitä he tekevät, millä aikataululla ja kenen kanssa. Ilman näitä edellytyksiä ryhmä ei toimi. Tosielämän esimerkki tästä oli johdantokurssin ideointitehtävä, jossa tarkoituksena oli tehdä innovatiivinen bisnesidea tietyillä ehdoilla. Meille oli epäselvää, miksi tehtävä tehdään ja mitä siitä olisi tarkoitus oppia, joten motivaatio ja tehtävän teko jäivät puolitiehen.
Lisäksi luennolla puhuttiin, kuinka dynaamisessa ryhmässä jokainen saa toteuttaa omaa ns. luonnollista rooliaan (Belbin: tiimiroolit), mikä myös lisää ryhmän sisäistä kommunikaatiota. Mielestäni oli mielenkiintoista, että ryhmä toimii parhaiten, kun siinä on useita eri rooleja omaavia ihmisiä. Oma luonnollinen roolini ryhmässä on johtaja tai diplomaatti, ja tiedän toimivani näissä tehtävissä parhaiten. Oppimispäiväkirjan muut kirjoittajat identifioituvat mm. tekijäksi ja koordinaattoriksi. Yhteistyön pitäisi siis toimia melko hyvin, ja niinhän se toimiikin.
Päivän vieraana oli Fennian Service Manager Patrick Kasurinen. Kasurinen piti innostavan esityksen valmentavasta johtamisesta. Hänen johtamistyylinsä on hänen sanojensa mukaan "modernia johtamista vuorovaikutuksen kautta" ja puheessaan hän korostikin vahvasti kommunikaatiota. Hänen mielestään ihmiset tekevät työtään tehokkaasti ja tyytyväisenä, jos he saavat tehdä sitä, mitä haluavat. Tällöin johtajan tehtäväksi jää kehittämistyö ja viestintä. Kasurisen mielestä esimiehen tärkein tehtävä on nähdä isompi kokonaisuus. Itse ajattelen, että tällainen johtamistyyli on melko edistyksellinen, eikä ehkä toimi kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi opiskelijana on vaikea päästä tekemään työtä, jota oikeasti haluaa tehdä, ja monissa yrityksissä esimiehellä on paljon käytännön tehtäviä, jotka vievät aikaa siltä elintärkeältä kommunikaatiolta. Ymmärrän kuitenkin pointin; kun työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita ja saavat tehdä haluamaansa tehtävää, esimies huolehtii kokonaisuudesta ja kommunikaatiosta, ja kaikki toimii mukavasti. Eikö kuulosta aika hyvältä?
Kiitos että jaksoit lukea! :)
Susanna
Kommentit
Lähetä kommentti